Ruuan hinta puhuttaa. Siitä sietääkin puhua, mutta jälleen kerran omituinen vastakkainasettelu on syrjäyttämässä varsinaisen asian. Toiset vaativat ruualle lisää hintaa, kun taas toiset kykenevät hädin tuskin ostamaan sapuskaa nykyisilläkään hinnoilla. Mistä oikein on kyse?
Yhä kasvavalla osalla suomalaisista ei ole varaa maksaa ruuasta yhtään enempää. Ruokajonot kasvavat samalla kun köyhyys tutkitusti lisääntyy. Vaikka lähiruoka on aivan mahtava juttu ja luomu on aivan varmasti eineksiä terveellisempää, niin nämä herkut ovat kyllä pienituloisten saavuttamattomissa! Eivätkö juuri köyhät ole usein aliravittuja, ja tarvitsisivat kaikista kipeimmin terveellisen ja puhtaan ruuan vitamiinit ja kivennäisaineet elimistöönsä? Suomen matalapalkkaiset, työttömät, vanhukset ja sairaseläkeläiset vaativat taatusti halvempaa ruokaa.
Hyvintoimeentulevalla väestönosalla sen sijaan on varaa maksaa laadukkaasta ruuasta. He ymmärtävät, että luomutuotannon lisääminen ja lähiruuan suosiminen tarkoittaa nykytilanteessa väistämättä hinnannousua. Einekset ja muut lisäaineilla kyllästetyt mössöt ovat edullisia tuottaa ja valmistaa, joten ne eivät maksa paljoa kuluttajallekaan. Halpa ruoka edellyttää aina tehotuotantoa, mikä tarkoittaa maan köyhtymistä ja kehnoja oloja tuotantoeläimille. Kunnon ruoka on kalliimpaa, koska se on täyttä tavaraa. Vähän väljemmin ja mukavammin eläneiden possujen ja nautojen liha on kalliimpaa kuin tehokasvatettujen. Broileriparoilla ei tosin ole vaihtoehtoja: liha on halpaa ikuisesti, sillä luomubroileria ei ole olemassakaan. Uhkaako lähiruuasta ja luomusta tulla eliitin yksinoikeus?
Avainasemassa ruuan hintakeskustelussa on vähittäiskauppa. Suomen kauppaa hallitsee kaksi yksinvaltiasta: SOK ja Kesko. Teollisuuskin vie omansa välistä varmoin ottein. Tuottaja eli maanviljelijä tai karjankasvattaja on näiden jättien rinnalla pikkuinen öttiäinen. Varsinaisen raaka-aineen osuus ruokalaskusta on kerrassaan vähäpätöinen. Eräänkin laskelman mukaan naudanlihan 8,50 euron kilohinta muodostuu seuraavasti: 1 euro veroihin, tuottajalle 2,50 ja loput 5 euroa teollisuudelle ja kaupalle. Kohtuutonta!
Meidän perheessä ostetaan pääasiassa kotimaista ja yritetään suosia lähiruokaa, käytämme eineksiä vain harvoin (pinaattilettuja lapsille ja makkaraa isännälle), jauhot ovat luomua ja jääkaapistakin löytyy luomumaitoa. Minulla on varaa ostaa sellaista ruokaa kuin haluan, ja se on nyky-Suomessa valtava etuoikeus. Tosin nyt kun olen vuorotteluvapaalla ja tuloni putosivat kolmannekseen aiemmasta, olen joutunut ruokakaupassa uusien valintojen eteen. Luomumaidot ovat jääneet kaupan hyllylle yhä useammin. On aivan kohtuutonta, että ravinnon suhteen vain raha ratkaisee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti